keskiviikko 16. elokuuta 2017

VÄLILEVY ONGELMAT JA LIIKUNTAHARRASTUKSET - OMAT KOKEMUKSENI

Säteilevää kipua alaraajoihin, vihlontaa äkkinäisissä liikkeissä, niin lamauttavaa kipua että sängystä nouseminen on välillä tuskaa. Kuulostaako tutulle? Meikäläiselle ihan arkipäivää, monelle muulle onneksi vähemmän tuttua. Monelle tuttavalleni on tullut täytenä yllätyksenä, että olen kahdesti käynyt lekurin pöydällä makoilemassa selän vuoksi - mitä ihmettä, kun minähän treenaan päivittäin ja erilaisia lajeja! 

Jostain tuntemattomasta syystä usein ihmiset kuvittelevat, että selkävaivainen ei pysty liikkumaan muutoin kuin kävellen ja vesijuosten. Näinhän se toki menee esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun liikkeelle on päästävä mahdollisimman nopeasti mutta kroppaa rasittamatta. Lisäksi kuntoutuva tekee kotonaan tai valvovan silmän alla kuntoutusjumppaa, johon itselläni kuului erilaiset kyykyt, keskivartalon vahvistaminen ja liikkuvuusharjoitteet.

Mitä tulee tuohon crossfittiin, niin eihän se mikään paras vaihtoehto välilevyvaivaiselle ole, ei tosiaankaan. On maastavetoja- ja nostoja, rinnallevetoa ja vauhtipunnerrusta, boksihyppyjä, juoksua, burbeita, narulla hyppelyä... Ihan mahtiliikkeitä, mutta väärin tehtynä aiheuttavat ikäviä vaivoja - mahdollisesti loppuelämäksi, jos paska tsägä käy. Itsellänihän tilanne on juurikin se, että kyseisiä liikkeitä en pysty tekemään. En ainakaan lähivuosina, en ehkä koskaan. Joitakin liikkeitä kepillä tai pelkällä tangolla ja ajatuksen kanssa, mutta en koskaan lähde niitä tekemään aikaa tai toista henkilöä vastaan.  Mutta  onneksi aina on olemassa vaihtoehtoiset liikkeet! Meillä valkut tietävät tilanteeni, ja sanoivatkin että tämäkään vaiva ei ole mikään este lajin harrastamiselle - kunhan tietää rajansa. En tiedä kuitenkaan jatkanko crossfitin parissa kovin pitkään, sillä a) aina on olemassa riski, etenkin kun ideana on juurikin kilpailla aikaa vastaan b) laji vie paljon aikaa c) kuntosali on kuitenkin se mun juttu.

On harrastuksia, mitä en suurella todennäköisyydellä koskaan tule enää harrastamaan. Tämmöinen on esimerkiksi ratsastus. Eipä saattaisi tarvita ravin tai laukkapätkän jälkeen arvailla, tilaillaanko ambulanssia vai ei. Toisaalta taas kevyt käynniskely tasa-askelisella hepolla, ihan vaikkapa päivä-vaellus, voisi tehdä ihan hyvääkin selälle.  Kaikki juoksua sisältävät lajit ovat myös kiellettyjen listalla, mutta eipä minusta mitään maratoonaria olisi muutenkaan tullut. :D Nyrkkeily myös jäänee harrastuksistani pois, sillä rajuja suunnanmuutoksia ja kiertoja ei tuo rankani kestä. Tai jos joku onnistuisi iskemään meikäläisen kanveesiin..

Mutta mitäpä sitten, jos jotain ei pystykkään harrastamaan? Jäljelle jää kuitenkin satoja vaihtoehtoja, ja aijonkin kokeilla tulevaisuudessa ajan puitteissa niin montaa erilaista lajia kuin vain ehdin. Myös niitä, jotka eivät ehkä niitä parhaita tämmöiselle kakkaselkäiselle olekaan. Tankotanssi ja jooga ovat ehdottomasti listallani! Kehoa ja sen signaaleja kuunnellen on paras sääntö, mitä tässä voi kenellekkään antaa. Kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä, tuntuuko jokin laji tai yksittäinen liike pahalta, ei edes kirurgi tai fysioterapeutti. Vain sinä. Jos sattuu, älä tee. 

Yhteenvetona siis sanottakoon, että ilman liikuntaharrastuksia olisin ihan törkeän huonossa kunnossa. Ehkä jopa pyörätuolissa. Liikunta on tässäkin parasta lääkettä - mikä tahansa liikunta edistää välilevyjenkin aineenvaihduntaa, lihaskuntoharjoittelu vahvistaa tukilihaksia ja auttaa näin ollen tukee rakenteita. Jokaisella on täysin henkilökohtaiset vaatimukset, enkä suosittele aloittamaan liikuntaharrastusta ilman ammattilaisen tarkastusta jos takana on välilevy- tai muita selkävaivoja, ettei enempää vahinkoa saada aikaiseksi. Terveys edellä siis ja järki päässä! 


torstai 10. elokuuta 2017

SYKSYN OPISKELU-JA TYÖKUVIOT


  • Hierojaopiskeluni jatkuvat syyskuun puolessa välissä. Aloitan tuolloin hieronnat ja urheiluhierojan teoriatunnit, ja hierontatunnit pystyn onneksi suunnittelemaan itse. Perus teoriatunnit jatkuvat osaltani sitten joulu-tammikuun tienoilla, ja kolme näyttöä tulisi kevään aikana suorittaa. 

  • Kerran kuussa käyn viikonloppuisin PT koulutuksessa, jotka ovat sisällöltään intensiivisiä ja vaativat vapaa-ajalla kertausta. Koska haluan antaa asiakkailleni mahdollisimman paljon, vie kaikki opettelu aiheesta ison palan kakusta, etenkin kun käytännön asioita aijon testata itselläni ennen asiakkaita. 

  • Lisäksi avoimen yliopiston liikuntalääketieteen opinnot jatkuvat. Tuolta taitaisi olla vielä kolme tai neljä kurssia suorittamatta, mutta onneksi ne ovat suhteellisen tuttua ja älyttömän mielenkiintoisesta aiheesta!
  • Mahdollisesti jatkan PT opiskeluista suoraan joko psyykkinen valmentaja tai ravintovalmentaja koulutukseen, jotka sisältävät lähiopiskelupäivän kerran kuussa. 


  • Opiskelujen ohella teen personal trainerina töitä ja hierontoja toiminimellä, molempia vielä harjoitteluhinnoin. Valmennukset jatkuvat opiskeluhinnoilla näillä näkymin joulukuun tienoille, ja hieronnat toukokuulle asti. PT puolella suunnitteilla on nykyisten yksilövalmennuksien lisäksi monenlaista juttua, joista olen ihan super innoissani! En malta odottaa, että pääsen kertomaan näistä lisää. 

  • PT hommiin liittyen suunnitteilla on myös kotisivut. Ja kuvaukset, joita jännitän niin etten halua des ajatella koko asiaa. :D En oikein nauti kameran edessä olemisesta..

Syyskuussa aloitan myös ryhmäliikuntojen vetämisen tiistaisin ja keskiviikkoisin, ja yksi näistä tunneista on täysin selkäongelmien hoitoon/ehkäisyyn suunniteltu. Kaksi muuta tuntia ovat kuntosali circuittia, ja yksi hiit tyylinen, jossa sykkeet nousee taivaisiin ja hiki lentää. Aika kivan kuuloista!


Onko teillä jo kuviot selvillä syksyä/talvea varten? 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

RUOKAVALIONI

Mulla ei ole mitään erityistä ruokavaliota. Syön terveellisesti, herkuttelen joskus - ja silloinkin fiksusti. Joskus olen stressiaikoina kokeillut vatsani vuoksi gluteenitonta ja maidotonta, ja koin pahimpana aikana tuon sopivaksi itselleni mutta pitkäaikaisesti en lähtisi kumpaakaan noudattamaan. Mielestäni tavallinen tallaaja ei tarvitse mitään erityistä ruokavaliota, kunhan perusrunko on kunnossa. Ihan höpöhöpö juttuja kaikenmaailman pikadieetit, cambridget ja pussikeittolaihikset! Normaalia kotiruokaa ääntä kohti, hops! 

Mistä siis oma, normaali ruokavalioni koostuu?

Lautaseltani löytyy proteiineja ja IIKS, hiilihydraatteja sekä rasvoja - jokaiselta aterialta.  Kinnitän huomiota kaikkien ravintoaineiden laatuun, sillä se on se mikä merkkaa. Jos vedän näin karkeasti esimerkiksi avocadon vs. samanlaisen kasa oikeaa voita ja pari pullapalaa vs. ruisleipää päivittäin, voi jokainen varmasti kuvitella mielessään lopputuloksen. Alkaahan se näkyä ja tuntua olossa!

Päivittäin ateriani koostuvat siis kasviksista, marjoista, pähkinöistä, hedelmistä, lihasta/kalasta/kanasta, täysjyväriisistä,-pastasta,- yms viljoista ja maitotuotteista. Pyrin syömään jokaisella aterialla mahdollisimman paljon erivärisiä kasviksia, mikä on oikeasti super helppoa! Punaista tomaatista, keltaista paprikasta, vihreää rucolasta, violettia kaalista.. Näin ruoka näyttääkin herkullisemmalta, ja saan superisti vitamiineja ja ravinteita! Kuidun saantiin minun täytyi kiinnittää huomiota aiemmin, mutta nykyään saan sitä reippaasti ruokarempan myötä, ja siltikin saatan aika-ajoin ottaa pienen psyllium-shotin. Kuitua tulee hyvin kasviksista ja marjoista sekä täysviljatuotteista. Proteiinit kahmin kasviksista, lihasta ja maitotuotteista. Maitoa itsessään tulee käytettyä aniharvoin, koska lapsena iskostin päähäni että se maistuu ihan lehmältä.. Niinpä vakkareihini kuuluu rahka, juusto ja monet muuut maitotuotteet. Lisäravinteista käytän tällähetkellä magnesiumia, biotiinia ja msm-pillereitä. Lisäksi kovien salitreenien jälkeen nautiskelen palautusjuomaa, tällähetkellä käytössä Anabolic Overdrive, josta voin suuresti suositella appelsiinin makua! Jos luvassa on pitkäkestoinen harjoitus, käytän myös bcaa-valmistetta.

Sillointällöin tulee nassusta vedettyä alas myös sokeria - ja ihan hyvällä omallatunnolla. Tänään suunniteltiin ystävien kanssa ulkomaanmatkaa, tehtiin mutakakkua ja nautittiin se jätkin kera. Ai nam että maistui kuulkaa hyvälle! Sokerijuomia en nauti juurikaan mutta Pepsi maxia, tuota lisäaineen eliksiiriä kuluu meidän huushollissa ihan kiitettävä määrä. Lohilon jäätelöt ovat toinen syvä rakkauteni, ja vaikka niitä terveellisiksi hehkutellaankin, on herkku aina herkku. Kohtuus siis kunniaan! Ja ainiin, mainitsinko suklaan...

Entäs roskaruoka? Juu, kyllä maistuu. Kerran pari kuussa on ihan kiva hakea valmista ruokaa, kun kukaan muu meillä ei osaa lisäkseni kokata. Ihan parasta on lauantaina kana-feta-rucola kotzone valkosipulimajoneesilla ja hyvä sarja pyörimään netflixistä! Ehkäpä tästä on muodostunut mulle jonkinlainen herkkuhetki, koska älysin juuri että esimerkiksi vuoden takaiset överimättö-hetket ovat jääneet pois. Ravintolassa käydessä en myöskään kitsastele, vaan alkuruuista asti vingutetaan visaa. Sen verran harvoin tulee ulkona käytyä, että olen itselleni antanut luvan syödä noina kertoina niin että napa ruksaa! Alkoholia puolestaan kuluu vuodessa niin vähän, että sillä ei ole minkäänlaista osaansa ruokavaliossani. Tai on, mutta hyvin minimaalinen.

Mitäpä sitten noin käytännössä tämä tämmöinen ruokailu meinaa? Aamupala on pitkään ollut samanlainen - smoothie jossa on maitorahkaa, 200g marjoja, banaani ja pähkinöitä sekä vihreää teetä. Jos treenaan ennen lounasta niin etten pääse heti syömään, otan palkkarin. Lounaalla salaattia/kasviksia reilusti, lisäksi kanaa/lihaa/kalaa ja hiilaria, esim. leipäpala tai riisiä. Välipalana usein jokin hedelmä tai riisikakku leikkeleellä, kurkulla ja juustolla. Päivälliseksi usein samanlainen setti kuin lounaalla, mutta usein vähän vähemmällä hiilarilla, sillä tykkään sitä tankata enemmän iltapalalla. Ennen nukkumaanmenoa siis usein on leipää salaatilla, kurkulla, tomaatilla, leikkeleellä, levitteellä ja juustolla.

Aika simppeliä ja toimii!

Minkälainen on sun perusrunko ruokailussa?


tiistai 18. heinäkuuta 2017

KAHDEN PÄIVÄN PATIKOINTI

Mulla on ollut haaveena päästä eräjormailemaan ihan kunnolla, useaksi yöksi jonnekkin Lapin tuntumaan. Eipä ole uskallusta kovin paljon viimeaikoina ollut, kun tuo selkä on millainen on. Veikkaan että ei kovin kivat vibat olisi, jos jossain käsivarren tuntureilla kaukana kaikesta huomaisi että jahas, onpa muuten alaraajat taas halvaantuneet..

Voisi olla ettei naurattaisi.

Niinpä me sitten lauantaina startattiin auton nokka ystäväni ja kahden koiran kanssa kohti Reisjärveä ja Mäntyjärven rengasreittiä, että kokeillaan nyt vähän lyhyemmällä riessulla mitä tuo minun niinkutsuttu selkärankani on moisesta mieltä!
Yksi yö ja parisen kymmentä kilometriä. Ensimmäisenä oli kaverilla tietysti mielessä hirveät kauhuskenaariot, että jo siinä vaiheessa kun rinkan isken selkääni pullistuu jostakin kolosta välilevy. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun päästään leiripaikalle, on jo hälytettävä jonkinlaista apua kipujen takia. Tässäkin iso jos päästään leiripaikalle.. Selkäpä ei kipeytynyt yhtään! Olen itsekin vähän äimissäni, koska jo arkipuuhissa tuo vaiva välillä äityy suhteellisen pahaksi. Vain aamulla tuntui pientä jäykkyyttä, joka katosi sekin sitten siinä puuhastellessa. Oliko pikkuisen hyvä fiilis!



Mäntyjärven rengasreitti on siis osa Peuranpolkua, joka on jo sitten paljon isompi kokonaisuus. Mäntyjärvi on itsessään noin 15 km, mutta me kierreltiin muutama ylimääräinen lenkki ja saatiin kasaan reilut parikymmentä kilometriä. Eikä olisi kyllä enempää tarvittukaan, oli sen verta omat, kaverin ja koirien jalat kipeinä. :D Lisäksi tuo reitti oli todella kivikkoinen, mikä teki etenemisestä raskasta. Lähdettiin lauantaina tallustelemaan joskus kolmen ja neljän välillä, ja päästiin leiripaikalle joskus yhdeksän tienoilla. Yövyttiin autiotuvassa, jonne vielä kasattiin teltta... Koska itikat.

Seuraavana aamuna lähdettiin jatkamaan matkaa aamupalan jälkeen (on muuten jännä miten erihyvälle maistuu ruuat tuolla metsikössä, semmoiset pöperöt etenkin mitä ei normaalisti suuhunsa pistäisi) ja pidettiin muutamat tauot matkan aikana. Minun nelijalkainen rupesi jo pikkuhiljaa vässähtämään, joten viimeiset 6 kilometriä mentiin aikalailla vanhuksen tahtiin. Loppumatkasta alkoi kyllä koko porukka olemaan aika naatti, parin tunnin yöunet painoi silmissä ja rakot hankasi kantapäissä mutta oli se sen arvoista! Seuraavaksi suunnitteilla on lähteä Itärajan tuntumalle Tapion Taipaleelle, ja syksyllä kohti Lappia ja mahdollisesti Norjaa.

Nyt näin pari päivää myöhemmin jalat on edelleen aika kipeät nilkasta lonkkaan asti. Mutta kyllä kannatti käydä, oli kauniit maisemat ja antoisa reissu! 

torstai 13. heinäkuuta 2017

KUINKA YLIPAINO VAIKUTTI ITSETUNTOONI

Melkein 20 vuotta se repi palasiksi. Sitten se teki vahvan, hurjiin muutoksiin pystyvän naisen.

Ensimmäiset muistikuvat siitä, kun aloin ymmärtää olevani muita kookkaampi, on aika ennen ala-astetta. Muistan kuinka äitini muutaman kerran huomautti että 'karkit pois, oot jo aika lihava ikäisekseks.' Olisihan tuon voinut vähän erilaillakin ilmoittaa, mutta eipähän jäänyt epäselväksi. 

Tai vissiin vähän jäi, kun ne karkit kulki mukana seuraavat 15 vuotta.

Ensimmäiseltä luokalta muistan yhden henkilön, joka kutsui muutaman kerran läskiksi. Kyseistä hemmoa posautin samantien päin näköä.

Tuosta alkoi kova tappeluvaihe, joka kesti koko ala-asteen. Tuo nyrkkien heiluttelu johtui varmasti siitä että koin sen ainoaksi asiaksi, joka vähän rauhoitti kiusaajien huutelua. Kun olin koulun isoin (sanamukaisesti) kovis, aina nyrkit tanassa, ei vanhemmatkaan pojat uskaltaneet joka välissä huudella perään. Heti yläasteelle mentyäni sain läskille kauniita etuliitteitä, joita jokainen voi mielessään suomen kauniista kiroilukulttuurista päätellä. Kolme vuotta kuuntelin sotanorsu huutoja käytävillä, enkä enää uskaltanut kulkea käytävillä yksin. En enää uhonnut, enkä ulospäin näyttänyt tunteitani - sisältä kuitenkin itsetuntoni mureni miljooniin palasiin ja aloin oireilla niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

Aloin inhota itseäni, vihasin peilikuvaani. Ahmin ahdistukseeni, oksensin morkkiksessa. Välttelin julkisia paikkoja, ja kauppaankin otin jollain verukkeella aina kaverin mukaan. Pelkäsin aivan hiivatisti käydä missään yksin, sillä yksinäinen ylipainoinen on aina helpompi kohde kuin seurassa oleva. Isäni kuskasi minut usean vuoden ajan jokapäivä kouluun ja kotiin, koska linja-autossa sain paniikkikohtauksen läski-huutelujen  ja naureskelun pelossa.

Olin kokoajan väsynyt ja kiukkuinen. Mikään ei hotsittanut. Lintsasin koulusta. Ryyppäsin viikonloput, koska kuningas alkoholi sai minut tuntemaan itseni hyväksyttäväksi ja hauskaksi. Mielelläni olisin tutustunut uusiin ihmisiin, mutta koin ettei ketään kiinnostanut tutustua henkilöön, joka viettää kaiken aikansa oikea käsi donitsilaatikolla ja vasen sipsipussilla. Ratsastus jäi, osittain siksi että en löytänyt enää niin isoja housuja ja saappaita että olisin saanut revittyä ne päälleni, osittain siksi että tipuin ja sain aivan jäätävän kammon. Uusien harrastusten aloittaminen ei tullut kuuloonkaan, koska olisi taas pitänyt vetää päälle rooli, jossa en näyttänyt tunteitani ulospäin. Lukioon meneminen oli täyttä tuskaa, kun osa kiusaajaporukasta siirtyi sinne mukana ja osa oli siellä jo ennestään. En uskaltanut syödä koulun ruokalassa, koska kuvittelin koko porukan katsovan ja ajattelevan että noh, siinä se läski taas vetää ihan kaksin käsin. Minulla oli kaksi ystävää, jotka jaksoivat yrittää ymmärtää ja joiden seurassa olin täysin oma itseni. Muutoin sulkeuduin kuoreeni ja olin hiljaa, koska eihän kukaan halua kuunnella lihavan juttuja. 

Voitteko kuvitella, kuinka ahdistavia nämä tilanteet olivat vuodesta toiseen?

Niinpä minä päätin, että hitot. Voin joko pelätä elämää hautaan asti, sairastua diabetekseen, kuunnella äitini huomautuksia, häpeillä vartaloani ja sulkeutua, tai voin tehdä muutoksen ja alkaa rakentamaan tuhoutunutta itsetuntoani. Ja tein jälkimmäisen.

Aluksi tein valintoja, koska halusin näyttää että olen muutakin kuin 120 kiloa pullahöttöä. Että pystyn laihduttamaan ja todistamaan muitten huutelut ja naureskelut vääräksi. Välillä mietin, mitä jos tilanne olisi mennyt niin pahaksi, että olisin tehnyt itselleni jotain. Olisiko se saanut kiusaajat miettimään? Ajatuksissa kävi myös, että entä jos en pystykkään parempaan, jos olen koko elämäni lihava. Onneksi ajatusmaailmani muuttui, ja aloin elää elämääni ja miettimään omaa terveyttäni ennen muiden mielipiteitä. Kunhan lähimmät ihmiset ympärilläni hyväksyvät minut ja ennen kaikkea opin olemaan itseni kanssa. 

Nyt 50 kiloa kevyempänä ja vuosia myöhemmin, alan saada itsetuntoni palasia takaisin kasaan, pala palalta. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Pelkään edelleen tietyissä tilanteissa että perääni naureskellaan - esimerkiksi Trainer4Youn koulutukseen uskaltauduin yli vuoden miettimisen jälkeen. Sanoin ystävillenikin, että siellä on kuitenkin kaikki jotain Kyömyniska-Kimmoja ja Timmipeppu-Terttuja. Ja sitten on meikäläinen. Takarivissä maha pömpöllä, jenkkakahvat paidan alta vilkkuen ja allit tuulessa heiluen.


Kaveri tokaisi, että haista nyt jo. 


Kuvittelen edelleen itseni joissakin tilanteissa tuoksi epävarmaksi, lihavaksi tytöksi. Ujostelen edelleen huonossa ryhdissä istuessani tulevia vatsamakkaroita - c'moon, niitähän on kaikilla! Viime vuonna uskaltauduin uimaan paikalliseen uimahalliin ja tälläviikolla kävin yleisellä uimarannalla bikineillä ensimmäistä kertaa sitten... Ikinä? 

Ja tiedättekö miten uskomattomalta tuntuu se, että ensiviikolla alan valmentamaan ihmisiä jotka painivat ylipainon, motivaation tai liikunnan ilon puutteen kanssa! Ai jumatsuikka!

Ehkä isot reidet mutta ylpeä niistä olen! 


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

HYÖTYLIIKUNTA

Mikä ihmeen hyötyliikunta? Mitä hyötyä siitä on, jos kävelen töihin autoilun sijasta tai nousen ne portaat vaikka hissi olisi vieressä? Käynhän mä kuitenkin illalla salilla.

Käy toki salilla, mutta jos istut töissä kahdeksan tuntia ja kotona chillaat pari tuntisen netflixiä katsellen, ei päivittäinenkään tunnin treeni muuta passiivisuustasoasi. Tuo yksi salitreeni tai juoksulenkki on vain minimaalinen osa päivästäsi. Jos taas lisäät toimistopäivääsi esimerkiksi tunnin välein pientä taukojumppaa, vaikka edes kyykkyjä, arkiaktiivisuus nousee roimasti. Pyörittele olkapäivä, ojenna rankaa. Hae vaikka kahvia, jos kyykkiminen pöydän ääressä tuntuu typerälle. 
Jos kauppareissu ei onnistu kävellen tai pyöräillen, älä parkkeeraa autoa heti kaupan ovien eteen. Jos kuljet bussilla, jää yksi tai kaksi pysäkkiä kauemmas kuin tähän asti. Kävele portaat, käytä koiraa pikapissillä vähän pidemmällä kuin omalla takapihalla. Jos pystyt, tee salilla treeni vapailla painoilla.

Tutkimuksen mukaan täsmäliikuntaa, eli suunniteltua treeniä, tulisi olla 2-3 tuntia viikossa, jokatoinen päivä. Hyötyliikuntaa tulisi olla 3-4 tuntia viikossa eli noin 30 minuuttia päivässä, mielellään päivittäin vähintään kymmenen minuutin jaksoissa. Arkiliikunta ton erveyden ja hyvinvoinnin kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin kuntoliikunta. 

Monesti kuulee, ettei tiedä kuinka lisätä tuota hyötyliikuntaa, kun lähimpään kauppaankin on 25 kilometriä suuntaansa. Jos mietitään perustervettä ihmistä, oletan että arkeen kuuluu esimerkiksi siivoaminen. Mikä sen parempaa hyötyliikuntaa kun kerran, pari viikossa huiskutat menemään ensin imurilla ja perään mopilla, kuikuilet katon rajassa pölyhuiskulla ja pyyhkäistään tasot! Perheelliset temmeltävät lasten kanssa hippasilla ja piilosilla.

Omakotitalossa riittää aina tekemistä, itsekin joudun meillä hoitamaan lähes kaikki kotityöt sisähommista ulkotöihin - nurmikon ajamisessa menee tunti, ja siinä kuluu reilu 400 kaloria. Meillä miesväki on kovasti ajettavan mallin perään, mutta niin kauan kuin minulla kintut kantavat, ei semmoista tälle tontille tule. :D Lisäksi saunapuut on kannettava liiteristä melkein joka ilta sisälle, ja joka kevät ja syksy tehdään isompi puusavotta, jossa halotaan, pinotaan ja kannellaan pölkkyjä. Kasvimaat on hoidettava, ja jos joku paikka repsottaa, on se laitettava kuosiin jos oma osaaminen riittää. Talvella meidän auramies ei pysty ottamaan lumia autotallin edestä ja sivulta ilman että katto lähtee mukaan, joten lumitöitäkin saa talvella tehdä lähes päivittäin hikihatussa. Tekemistä on aina ja arkiaktiivisuus on huipussaan! Tuohon kun lisätään päivittäiset muut menot ja treenit, voi jo sanoa olevansa aktiivinen ihminen. Pieniä juttuja, mutta hirveän isot vaikutukset! 

Oma paras kaverini kesän aikana! Ollaan tekemisissä ainakin pari kertaa viikossa, tunti kerrallaan. 


Miten aktiivinen sinä olet arjessa? Pystyisitkö vielä lisäämään hyötyliikuntaa?






maanantai 26. kesäkuuta 2017

RUOKAPÄIVÄKIRJA

Aamupala 
smoothie mustikoista, banaanista, maitorahkasta, pähkinöistä ja oliiviöljystä. Lisäksi kuppi vihreää teetä. 

Treenin jälkeen
Anabolic overdrive palkkari appelsiinin makuisena

Lounas
uunikasviksia, pastaa, kasvispihvi

Välipala
puolikas Lohilo suolainen kinuski protskujäätelö

Lounas
kasvispihvi, jauhispihvi, uunikasviksia pastaa
Iltapala
Ehrmann pudding ja Vaasan minihiilaria levitteellä, aamupala 5% juustolla, salaatilla, kalkkunaleikkeellä ja tomaatilla