ARVONTA KÄYNNISSÄ!

Joulu on tuloillaan, joten laittelin facebookissa pientä arvontaa käyntiin! :) Käy tykkäämässä FB: ptmarikarantonen sivustani ja arvonnan julkaisusta, ja voit voittaa kahden kuukauden etävalmennuksen jonka arvo on 150€! Arvonta suoritetaan 24.12.2017.

AJATUKSIA ELÄMÄNTAPAREMONTISTANI

Mä jouduin eilen miettimään omaa muutostarinaani. Miksi mä halusin pudottaa painoa, kuinka kauan siinä meni ja mitä jouduin tekemään, että paino alkoi pudota? Mistä jouduin luopumaan, sainko jotain tilalle? Onko ajatukseni ja motivaation lähteeni muuttuneet vuosien saatossa?

Aloitin oman urakkani vuonna 2012. Olin koulukiusattu ylipainoni takia enkä kokenut oloani fyysisesti tai henkisesti hyväksi. Vihasin kroppaani ja sitä miltä näytin. En jaksanut kantaa kauppakasseja. Liikuntatunneilla vetosin usein naistenvaivoihin, jottei olisi tarvinnut osallistua. Vihasin liikuntaa, koska olin siinä huono. Ainoa mistä tykkäsin oli penkkipunnerrus, koska olin siinä hyvä. Jopa parempi kuin useimmat koulun pojat. Toinen liikuntamuoto josta pidin oli ratsastus, mutta hevosen selkään pääseminenkin oli jo urheilusuoritus itsessään. 

Aluksi painonpudotus oli täysin ulkonäkökeskeistä. Halusin näyttää hyvältä. Halusin, että ne jotka koulussa huutelivat perääni sotanorsua ja muita törkeyksiä, saisivat nokilleen. Näin ja mielessäni kiusaajien yllättyneet ilmeet, kun hoikkana tyttönä tulevaisuudessa kävelisin ohitse. Tämä ajatus kantoi eteenpäin hetken aikaa, kunnes elämäntapa muutoksen muut positiiviset muutokset alkoivat näkyä ja tuntua. Olo virkistyi ja energiaa riitti paljon muuhunkin kuin pakollisiin toimiin ja viikonlopun rientoihin. Näihin aikihin sain myös diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Pikkuhiljaa motivaatio muuttui enemmän sisäiseksi, eli halusin voida paremmin ja olla terveempi. Halusin parantaa tuloksia salilla ja jaksaa polkea spinningissä himpun verran kovempaa. 

En koe että olisin joutunut luopumaan mistään. Elämäntapa remontin myötä esimerkiksi alkoholin kanssa läträäminen ja juhliminen vain jäivät, eikä niitä ole edes kaivannut. Toki koti-iltojen alettua maistua paremmalta, on kaveripiirikin hieman muuttunut - mutta lähimmät ystävät ovat pysyneet. Tietenkin herkut ovat myös jääneet vähemmälle, mutta en koe että olisin niistä sen kummemmin joutunut luopumaan. Niitä syön sillointällöin ja se riittää. Ajattelen ennemmin, mitä kaikkea olen saanut tilalle - itselleni sopivia harrastuksia, parantanut perusterveyttäni, kadonneen itsetuntoni ja itseluottamuksen ja näitten kautta oppinut itsestäni aivan älyttömän paljon syvällisempiäkin juttuja, varmuutta osaamiseeni, ammatin... Lista on pitkä! 

Tähän kaikkeen on kulunut nyt viisi vuotta. Se on pitkä aika, mutta kuka lopulta määrittelee sen, missä ajassa opit uudet elämäntapasi? Olen käynyt matkani aikana ääripäissä - syönyt liikaa ja ollut syömättä pitkiäkin aikoja, treenannut kolme kertaa päivässä ja ollut treenaamatta kuukausia. Toimintatapojaan on todella vaikea muuttaa, jos on tehnyt asiat samallatavalla koko elämänsä ajan. Muutos vaatii itsekuria, toistoja, lisää itsekuria, itkua, vääntöä ja itsensa haastamista - mutta se palkitan lopulta. Joskus koittaa se päivä, kun huomaat olevasi lenkillä ilman puolentunnin mittaista motivaatiopuhetta ja tajuat ottavasi buffet pöydästä terveellisempiä vaihtoehtoja vaikka ennen lautanen olisi ollut ylitsepursuavan täynnä pitsaa ja rasvaisia wingsejä. Muutos lähtee aina itsestä ja rutinoituu ajan kanssa. 

Millä mä sitten konkreettisesti lähdin muuttamaan elämääni? Verrataan eilistä kuuden vuoden takaiseen minuun. Tänään aloitin aamuni klo 6.30 kahdella kunnon ruissarilla, kunnon täytteillä ja kylkeen aamukahvi. Koirien ulkoilutus. Työjuttuja, omat treenit, kodin siivoilua, ruuan laittoa ja kunnon lounas. Lisää työasioita, pihahommia, päivällinen. Miehen kanssa jutustelua ja koirien lenkitystä, sauna ja rauhoittuminen illaksi makoisan marjapuuron kanssa. 

Kuusi vuotta sitten olisin herännyt 8-10 ja mennyt mahdollisesti kouluun, syönyt siellä vain leipäpalan koska en uskaltanut syödä julkisilla paikoilla. Iltapäivän puolella olisi alkanut järkyttävä päänsärky, minkä takia olisin lähtenyt aiemmin kotiin. Olisin syönyt useamman palan leipää ja juonut kokista. Loppupäivä olisi mennyt television ääressä makoillen ja illalla oliin taas syönyt herkkuani leipää. Yöpalaksi uppoaisi helposti vielä jäätelöä ja sipsipussi. Ajatukset olisivat viikonlopussa, jolloin olisi taas parit bileet. 

Oma ajattelutapani on muuttunut hyvin paljon vuosien aikana. Toki iän tuomaa järkeä (niin mitä?) on varmasti kerääntynyt jonkin verran, mutta paljon on myös matkalla joutunut ajattelemaan ja pohtimaan omia arvojaan. Miksi teen tätä, mitä hyödyn tästä? Miksi en vaan voi syödä joka päivä sipsiä ja pitsaa, kun olen niin tehnyt aiemminkin? Olen kuitenkin tullut joka kerta siihen tulokseen, että se hyvä fiilis ja jaksaminen jonka saan tästä, on todellakin ollut vaivan arvoista. Olen toki vetänyt överi viikonloppuja ja viikkojakin, jolloin olen syönyt pelkkää höttöä ja arvaatteko mikä olo on tuon jälkeen ollut? Olo on kuin viimeisillään olevalla norsulla, joka potee jäätävää päänsärkyä ja huonoa oloa. Energiaa on tasan vain hengittämiseen ja paikasta A paikkaan B siirtymiseen. Joten eeei, en halua itselleni sellaista oloa jatkuvasti. On ihan ok välillä vetää litra jäätelöä, kunhan muistaa palata ruotuun heti eikä ensi kesän keskiviikkona. Koska huonoihin tapoihin kiinni jääminen tuottaa vain henkisesti ja fyysisesti huonoa oloa. 

Onko muita jotka samaistuu?

TEE SITÄ MISTÄ TYKKÄÄT

Nykyään hyvin monen elämä on suorittamista. Suoriudutaan työpäivästä, arjen pyörittämisestä ja suoriudutaan treeneistä. Miksi kaikesta pitää tehdä niin suorituskeskeistä? Minne kaikki into ja hauskuus on jääneet? Miksi pitää edes treenata, jos ei nappaa yhtään?

En ole aina ollut liikunnallinen. Opettelin siihen vuosien saatossa, ja nyt voin sanoa nauttivani siitä ihan koko sydämestäni. Olen kokeillut elämäni aikana ratsastusta, tanssia, uintia, hiihtoa, suunnistusta, kuntosalia, pyöräilyä ja monenlaisia ryhmäliikuntoja sekä paljon muuta. Toisia lajeja kohtaan on alkua myöten ollut selvä, että en tule koskaan siitä tykkäämään, en sitten yhtään. Esimerkiksi kouluaikoina aitajuoksu. Laitapa kömpelö, yli sata kiloinen tyttö hyppimaan sulavasti ja solakasti aitojen yli. Yep, not gonna work. Sittenon taas liikuntamuotoja, jotka veivät minut mennessään samointein! Ratsastus oli mulle tämmöinen laji, ennenkuin kokeilin miltä tuntuu ratsastaa vatsan puolelta ja lopuksi jäädä hepan jalkoihin. Tänä päivänä mun intohimoni liikunnan saralla on salilla painojen kolistelu.

Olen kovasti vuosien aikana yrittänyt tehä itsestäni juoksijaa. Tai edes hölkkääjää. Mutta kun ei hotsita niin ei hotsita. Ei sitten yhtään, joten minkä ihmeen takia pakottaisin itseni tuonne toistamiseen vain todetakseni, että ei tämä nyt vieläkään ole se oma juttu. En halua tuhlata aikaa semmoiseen mistä en nauti, kun voin käyttää sen ajan johonkin mitä teen enemmän kuin mielelläni. Tavoitteeni on ollut pudottaa painoa ja etsin itselleni mieluiset liikuntamuodot sen tavoitteen saavuttamiseksi. En tarkoita, että jokainen salitreenini olisi mitään 'mä niin rakastan tätä' meininkiä, mutta se että yleensä lähden salille iloisin mielin, riittää. Ja jos joskus käy niin että lähteminen on jokakerta aivan pakkopullaa enkä saa salitreenistä enää sitä euforista fiilistä, aijon kysyä itseltäni mitä mä haluaisin tehdä. Ehkä maastopyöräillä tai käydä luistelemassa?

Miten sä tykkäät liikkua?

FACEBOOK SIVUT

Ai että, lomalta paluu suoritettu ja arki rullailee - ja kovasti nimittäin rullaileekin! Kuten aiemmin mainitsin, on mulla aika intensiivinen syksy ja talvi tulossa. Tätä vauhdittamaan sain Kroatiasta itselleni vatsatauti-kuumehässäkän, jota sairastelin pois reilun viikon ajan. Heti kun olo oli normalisoitunut, jatkui hierojaopintoni käytännön töitä koululla, ryhmäliikuntatuntien vetämiset sekä pt-valmennukset ja nyt olinkin viikonlopun jo ravitsemusjaksolla Joensuussa. Nyt täytyisi alkaa väsäämään loppuraporttia, sillä tuo personal trainer lisenssi häämöttää jo suhteellisen lähellä! Uijui!

Tässäpä vain totean, että onneksi en vielä saanut kirjastosta liikuntalääketieteen tämän hetkisen kurssin kirjoja, niin jää hieman omaa aikaa vuorokauteen. :D Ja nuo tunnit kuluukin koiran kanssa ulkoiluun, omiin treeneihin, ruuan laittoon ja mahdollisesti jäävä aika vielä siivoiluun. Oh my..

Tukka putkella on siis saatu mennä mutta ei haittaa! Esimerkiksi nuo koulutusviikonloput on aina olleet semmosia rentoutumispiikkejä, vaikka paljon tietoa tuleekin ja tietoähky onkin aika osuva sana kuvaamaan olotilaa aika-ajoin. Lisäksi mä tykkään rentoutua ihan vaan saunomalla pitkään ja rämpimällä metsässä - siitä huolimatta että pelkään karhuja kuollakseni... Ja hei, olenhan mä kovasti katsonut Game of Thronesia - vaikken ohjelman pointtia ja hypetystä vielä oikein olekkaan sisäistänyt. :D

Löydät meikäläisen Facebookista @ptmarikarantonen

Nythän olen siis toiminut sivutoimisena yrittäjänä tässä hetken, lähinnä vain puskaradion kautta. Vaan viikollapa otin härkää sarvista ja nyt löytyy meikäläinen myös naamakirjasta, ja on kuulkaa aikamoinen tarjous meneillään! Tulossa myös monenlaista muuta tarjottavaa,  check it out! ;)

Lyhkäisyydessään tällähetkellä tarjolla on kolmen,-kuuden,- ja kahdentoista kuukauden valmennuspaketteja eri tapaamismäärillä. Kaikki paketit sisältävät ruokapäiväkirja analyysin, ravintoneuvontaa, treeniohjelman, sovitut tapaamiset sekä jatkuvan yhteydenpidon puhelimitse. Myös räätälöinti on mahdollista, joten jos kiinnostus heräsi, laita mulle Facen kautta viestiä! :) Painotan, että myös etävalmennukset ja kimppaohjelmat ovat mahdollisia ja niistä infoilenkin tuonne sivuille piakkoin enemmän!

NOPEA HOTELLIHUONE TREENI

Terveiset Kroatiasta! Lämmintä on yli 30 astetta ja bruna tarttuu pintaan kaiken tekemisen ohella - ei tässä paljon ole joutanut rannalla löhöilemään! Meidän kämppä on noin nelisen kilometriä keskustasta ja rannallekin on pari kilsaa, joten askeleita tulee ihan kiitettävä määrä päivässä. Ekana päivänä kilsoja taisi tulla jo vajaa parikymmentä. Ikävä salille iski pitkistä kävelyistä huolimatta, ja eilen kytö oli jo sen verran iso, että pakotin toisen kanssamatkustajista pieneen treeniin - nyt loppu se iltamässäily ja lomamahan kasvatus! Tuumasta toimeen ja vesipullot apuvälineeksi, kun ei muuta painoa siihen hätään löytynyt, liikeetkin keksittiin lennosta. 

Yksi kierros, 20 toistoa/liike, kesto noin 25 minuuttia. Taattu hiki ja hengästyminen! 

Askelkyykky eteen

luistelukyykky

ojentajapunnerrus

vatsarutistus

vuorikiipeilijä

sumokyykky

vinot vatsarutistukset

lankku

supermies konttausasennossa

lonkan ojennus seinää vasten

lonkan loitonnus seinää vasten

leveä "vauhtipunnerrus" läpsyllä seinää vasten

ankkakävely

dippi

ojentajapunnerrus vesipullolla

vipunosto sivulle vesipullolla

vipunosto eteen ja pystypunnerrus vesipullolla

Tänään haaveilin jo oikealle salille menosta. En mennyt, koska nössö. Ehkä yön aikana kerään jostain hirmuisesti rohkeuttta ja uskaltaudun menemään huomenna.

Miten te treenailette reissussa vai onko loma teille taukoa myös sporttailusta?

VÄLILEVY ONGELMAT JA LIIKUNTAHARRASTUKSET - OMAT KOKEMUKSENI

Säteilevää kipua alaraajoihin, vihlontaa äkkinäisissä liikkeissä, niin lamauttavaa kipua että sängystä nouseminen on välillä tuskaa. Kuulostaako tutulle? Meikäläiselle ihan arkipäivää, monelle muulle onneksi vähemmän tuttua. Monelle tuttavalleni on tullut täytenä yllätyksenä, että olen kahdesti käynyt lekurin pöydällä makoilemassa selän vuoksi - mitä ihmettä, kun minähän treenaan päivittäin ja erilaisia lajeja! 

Jostain tuntemattomasta syystä usein ihmiset kuvittelevat, että selkävaivainen ei pysty liikkumaan muutoin kuin kävellen ja vesijuosten. Näinhän se toki menee esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun liikkeelle on päästävä mahdollisimman nopeasti mutta kroppaa rasittamatta. Lisäksi kuntoutuva tekee kotonaan tai valvovan silmän alla kuntoutusjumppaa, johon itselläni kuului erilaiset kyykyt, keskivartalon vahvistaminen ja liikkuvuusharjoitteet.

Itse harrastelen tällähetkellä kuntosalia, spinninkiä ja aloitinpa juuri crossfitinkin. Salilla käyn kasvattamassa haaberia ja hanuria 3-4 kertaa viikossa, polkemassa kerran tai kahdesti ja crossfitin on-ramp kurssi on kolmesti viikossa. Lisäksi kotona pyrin polkemaan kevyesti kuntopyörää ja tekemään kehonpainoharjoitteita kerran viikkoon ja yritän muistaa myös kehonhuollon. 

Mitä tulee tuohon crossfittiin, niin eihän se mikään paras vaihtoehto välilevyvaivaiselle ole, ei tosiaankaan. On maastavetoja- ja nostoja, rinnallevetoa ja vauhtipunnerrusta, boksihyppyjä, juoksua, burbeita, narulla hyppelyä... Ihan mahtiliikkeitä, mutta väärin tehtynä aiheuttavat ikäviä vaivoja - mahdollisesti loppuelämäksi, jos paska tsägä käy. Itsellänihän tilanne on juurikin se, että kyseisiä liikkeitä en pysty tekemään. En ainakaan lähivuosina, en ehkä koskaan. Joitakin liikkeitä kepillä tai pelkällä tangolla ja ajatuksen kanssa, mutta en koskaan lähde niitä tekemään aikaa tai toista henkilöä vastaan.  Mutta  onneksi aina on olemassa vaihtoehtoiset liikkeet! Meillä valkut tietävät tilanteeni, ja sanoivatkin että tämäkään vaiva ei ole mikään este lajin harrastamiselle - kunhan tietää rajansa. En tiedä kuitenkaan jatkanko crossfitin parissa kovin pitkään, sillä a) aina on olemassa riski, etenkin kun ideana on juurikin kilpailla aikaa vastaan b) laji vie paljon aikaa c) kuntosali on kuitenkin se mun juttu.

On harrastuksia, mitä en suurella todennäköisyydellä koskaan tule enää harrastamaan. Tämmöinen on esimerkiksi ratsastus. Eipä saattaisi tarvita ravin tai laukkapätkän jälkeen arvailla, tilaillaanko ambulanssia vai ei. Toisaalta taas kevyt käynniskely tasa-askelisella hepolla, ihan vaikkapa päivä-vaellus, voisi tehdä ihan hyvääkin selälle.  Kaikki juoksua sisältävät lajit ovat myös kiellettyjen listalla, mutta eipä minusta mitään maratoonaria olisi muutenkaan tullut. :D Nyrkkeily myös jäänee harrastuksistani pois, sillä rajuja suunnanmuutoksia ja kiertoja ei tuo rankani kestä. Tai jos joku onnistuisi iskemään meikäläisen kanveesiin..

Mutta mitäpä sitten, jos jotain ei pystykkään harrastamaan? Jäljelle jää kuitenkin satoja vaihtoehtoja, ja aijonkin kokeilla tulevaisuudessa ajan puitteissa niin montaa erilaista lajia kuin vain ehdin. Myös niitä, jotka eivät ehkä niitä parhaita tämmöiselle kakkaselkäiselle olekaan. Tankotanssi ja jooga ovat ehdottomasti listallani! Kehoa ja sen signaaleja kuunnellen on paras sääntö, mitä tässä voi kenellekkään antaa. Kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä, tuntuuko jokin laji tai yksittäinen liike pahalta, ei edes kirurgi tai fysioterapeutti. Vain sinä. Jos sattuu, älä tee. 

Yhteenvetona siis sanottakoon, että ilman liikuntaharrastuksia olisin ihan törkeän huonossa kunnossa. Ehkä jopa pyörätuolissa. Liikunta on tässäkin parasta lääkettä - mikä tahansa liikunta edistää välilevyjenkin aineenvaihduntaa, lihaskuntoharjoittelu vahvistaa tukilihaksia ja auttaa näin ollen tukee rakenteita. Jokaisella on täysin henkilökohtaiset vaatimukset, enkä suosittele aloittamaan liikuntaharrastusta ilman ammattilaisen tarkastusta jos takana on välilevy- tai muita selkävaivoja, ettei enempää vahinkoa saada aikaiseksi. Terveys edellä siis ja järki päässä! 

SYKSYN OPISKELU-JA TYÖKUVIOT

• Hierojaopiskeluni jatkuvat syyskuun puolessa välissä. Aloitan tuolloin hieronnat ja urheiluhierojan teoriatunnit, ja hierontatunnit pystyn onneksi suunnittelemaan itse. Perus teoriatunnit jatkuvat osaltani sitten joulu-tammikuun tienoilla, ja kolme näyttöä tulisi kevään aikana suorittaa. 

• Kerran kuussa käyn viikonloppuisin PT koulutuksessa, jotka ovat sisällöltään intensiivisiä ja vaativat vapaa-ajalla kertausta. Koska haluan antaa asiakkailleni mahdollisimman paljon, vie kaikki opettelu aiheesta ison palan kakusta, etenkin kun käytännön asioita aijon testata itselläni ennen asiakkaita. 

• Lisäksi avoimen yliopiston liikuntalääketieteen opinnot jatkuvat. Tuolta taitaisi olla vielä kolme tai neljä kurssia suorittamatta, mutta onneksi ne ovat suhteellisen tuttua ja älyttömän mielenkiintoisesta aiheesta!
  
• Mahdollisesti jatkan PT opiskeluista suoraan joko psyykkinen valmentaja tai ravintovalmentaja koulutukseen, jotka sisältävät lähiopiskelupäivän kerran kuussa. 

• Opiskelujen ohella teen personal trainerina töitä ja hierontoja toiminimellä, molempia vielä harjoitteluhinnoin. Valmennukset jatkuvat opiskeluhinnoilla näillä näkymin joulukuun tienoille, ja hieronnat toukokuulle asti. PT puolella suunnitteilla on nykyisten yksilövalmennuksien lisäksi monenlaista juttua, joista olen ihan super innoissani! En malta odottaa, että pääsen kertomaan näistä lisää. 

• PT hommiin liittyen suunnitteilla on myös kotisivut. Ja kuvaukset, joita jännitän niin etten halua des ajatella koko asiaa. :D En oikein nauti kameran edessä olemisesta..

Syyskuussa aloitan myös ryhmäliikuntojen vetämisen tiistaisin ja keskiviikkoisin, ja yksi näistä tunneista on täysin selkäongelmien hoitoon/ehkäisyyn suunniteltu. Kaksi muuta tuntia ovat kuntosali circuittia, ja yksi hiit tyylinen, jossa sykkeet nousee taivaisiin ja hiki lentää. Aika kivan kuuloista!

Onko teillä jo kuviot selvillä syksyä/talvea varten?