keskiviikko 16. elokuuta 2017

VÄLILEVY ONGELMAT JA LIIKUNTAHARRASTUKSET - OMAT KOKEMUKSENI

Säteilevää kipua alaraajoihin, vihlontaa äkkinäisissä liikkeissä, niin lamauttavaa kipua että sängystä nouseminen on välillä tuskaa. Kuulostaako tutulle? Meikäläiselle ihan arkipäivää, monelle muulle onneksi vähemmän tuttua. Monelle tuttavalleni on tullut täytenä yllätyksenä, että olen kahdesti käynyt lekurin pöydällä makoilemassa selän vuoksi - mitä ihmettä, kun minähän treenaan päivittäin ja erilaisia lajeja! 

Jostain tuntemattomasta syystä usein ihmiset kuvittelevat, että selkävaivainen ei pysty liikkumaan muutoin kuin kävellen ja vesijuosten. Näinhän se toki menee esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun liikkeelle on päästävä mahdollisimman nopeasti mutta kroppaa rasittamatta. Lisäksi kuntoutuva tekee kotonaan tai valvovan silmän alla kuntoutusjumppaa, johon itselläni kuului erilaiset kyykyt, keskivartalon vahvistaminen ja liikkuvuusharjoitteet.

Mitä tulee tuohon crossfittiin, niin eihän se mikään paras vaihtoehto välilevyvaivaiselle ole, ei tosiaankaan. On maastavetoja- ja nostoja, rinnallevetoa ja vauhtipunnerrusta, boksihyppyjä, juoksua, burbeita, narulla hyppelyä... Ihan mahtiliikkeitä, mutta väärin tehtynä aiheuttavat ikäviä vaivoja - mahdollisesti loppuelämäksi, jos paska tsägä käy. Itsellänihän tilanne on juurikin se, että kyseisiä liikkeitä en pysty tekemään. En ainakaan lähivuosina, en ehkä koskaan. Joitakin liikkeitä kepillä tai pelkällä tangolla ja ajatuksen kanssa, mutta en koskaan lähde niitä tekemään aikaa tai toista henkilöä vastaan.  Mutta  onneksi aina on olemassa vaihtoehtoiset liikkeet! Meillä valkut tietävät tilanteeni, ja sanoivatkin että tämäkään vaiva ei ole mikään este lajin harrastamiselle - kunhan tietää rajansa. En tiedä kuitenkaan jatkanko crossfitin parissa kovin pitkään, sillä a) aina on olemassa riski, etenkin kun ideana on juurikin kilpailla aikaa vastaan b) laji vie paljon aikaa c) kuntosali on kuitenkin se mun juttu.

On harrastuksia, mitä en suurella todennäköisyydellä koskaan tule enää harrastamaan. Tämmöinen on esimerkiksi ratsastus. Eipä saattaisi tarvita ravin tai laukkapätkän jälkeen arvailla, tilaillaanko ambulanssia vai ei. Toisaalta taas kevyt käynniskely tasa-askelisella hepolla, ihan vaikkapa päivä-vaellus, voisi tehdä ihan hyvääkin selälle.  Kaikki juoksua sisältävät lajit ovat myös kiellettyjen listalla, mutta eipä minusta mitään maratoonaria olisi muutenkaan tullut. :D Nyrkkeily myös jäänee harrastuksistani pois, sillä rajuja suunnanmuutoksia ja kiertoja ei tuo rankani kestä. Tai jos joku onnistuisi iskemään meikäläisen kanveesiin..

Mutta mitäpä sitten, jos jotain ei pystykkään harrastamaan? Jäljelle jää kuitenkin satoja vaihtoehtoja, ja aijonkin kokeilla tulevaisuudessa ajan puitteissa niin montaa erilaista lajia kuin vain ehdin. Myös niitä, jotka eivät ehkä niitä parhaita tämmöiselle kakkaselkäiselle olekaan. Tankotanssi ja jooga ovat ehdottomasti listallani! Kehoa ja sen signaaleja kuunnellen on paras sääntö, mitä tässä voi kenellekkään antaa. Kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä, tuntuuko jokin laji tai yksittäinen liike pahalta, ei edes kirurgi tai fysioterapeutti. Vain sinä. Jos sattuu, älä tee. 

Yhteenvetona siis sanottakoon, että ilman liikuntaharrastuksia olisin ihan törkeän huonossa kunnossa. Ehkä jopa pyörätuolissa. Liikunta on tässäkin parasta lääkettä - mikä tahansa liikunta edistää välilevyjenkin aineenvaihduntaa, lihaskuntoharjoittelu vahvistaa tukilihaksia ja auttaa näin ollen tukee rakenteita. Jokaisella on täysin henkilökohtaiset vaatimukset, enkä suosittele aloittamaan liikuntaharrastusta ilman ammattilaisen tarkastusta jos takana on välilevy- tai muita selkävaivoja, ettei enempää vahinkoa saada aikaiseksi. Terveys edellä siis ja järki päässä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti